Samaan soppaan heitän minäkin kumman vahtijan.

Lueskelin tammikuun viimeisenä päivänä aamun Jousta, kun alkoi tuntua, että minua seurataan aamun sinisestä hämärästä. Vilkaisu keittiön klasista kadulle kertoi, ettei siellä kukaan liiku, edes sivusilmällä en liikettä havainnut. Sama tunne jatkui, kunnes tajusin hahmon siinä sembramäntymme  kohdalla valkoisen pipon alta hapsottavine hiuksineen … Alli, mikä lie, nainen  kumminkin.

Mutta tiukasti vahti taloa, jökötti siinä päivä toisensa perään, kunnes vajosi hiljalleen valkoisen lumen alle. Ensi kuussa varmaan taas tulee esiin.